Vietettyäni lähes 10 vuotta etnisesti unohdettuna brittiläisen yhteiskunnan monikansallisessa sulatusuunissa, johti maltalaisuuteni verrattain eristynessä Suomessa minut melko eksoottiseen asemaan - halusin sitä sitten tai en. Saavuin Helsinkiin vuoden 1974 lopulla, juuri kun Maltasta oli tullut tasavalta, enkä ole vielä toistaiseksi katunut ratkaisuani. Ensimmäiseksi halusin luonnollisesti oppia riittävän hyvin Suomen kielen, sillä miten muuten maltalaisena olisin voinut selviytyä uudessa ympäristössäni ymmärtämättä lainkaan, mitä ympärilläni tapahtuu? Koska me maltalaiset onneksi olemme kielellisesti lahjakasta kansaa, ei tämä tehtävä ollut ylitsepääsemätön.Vähitellen työskentelyni tietokonealalla johti minut nykyiseen asemaani Suomen Yleisradion. Ennen pitkää eräs täällä asuva saksalaissyntyinen tuottaja kiinnostui "eksoottisesta" taustastani ja sain vuonna 1992 tehdäkseni suomenkielisen 6:n minuutin pätkän radio-ohjelmaan, jonka nimi oli osuvast "Baabelin Torni".
Pian, päästyäni "radiotyön makuun ", tulimme siihen tulokseen, että Suomessa tarvittiin enemmän tietoa Maltasta, tällä kertaa englanniksi. Niinpä sainkin tehdäkseni 3-osaisen sarjan 15 minuutin pituisia ohjelmia, joille annoin mahtipontisen nimen "Malta ja sen ihmiset". Olen ensimmäisenä valmis myöntämään, ettei se millään muotoa ollut mikään perusteellinen ja kattava katsaus maltalaisen yhteiskunnan kaikista kerroksista, mutta ottaen huomioon käytettävissäni olleet lähteet (ts. pääasiallisesti omat kokemukseni), ei yritys kuitenkaan ollut täysin hedelmätön, joskin hieman viihdyttävä, koska halusin välttämättä esittää erilaisia otteita maltalaisesta musiikista.
E-mail:Eddie Iles
Return to Main Page